sataa ja usvaa

Pitäis taas noita töitä laittaa esille, mutta tässä on hieman häslinkiä ollu. Ke tyttö sai tarhatapaturman ja sen johdosta leuka oli verillä. Kävimme sairaalassa näyttää, mutta ei tarvinnu onnek liimaa eikä tikkejä. Fekki antaa kudosnestettä koko ajan pihalle, mut parempi niin.

Ke rankka päivä kostautui eilen mulle ja olin ihan töäötti koko päivän. Tänäänkin olen tässä viel ihan huuhaa. Mut kaipa se täs pikku hilljaa.

Vanhempien vessa remppa edistyy. Eilen äijä alkoi laattoja laittaa seinään. Ehkä on toivoa että joskus sinne pääsee oikein vessaan asti, eikä tarvi juosta ylös.

Neitin allergia hämmästyttää. Onko täällä ketään muuta jolla olis esim. kala-allergia??? Me epäillään neidillä sitä. MEinaan merkit viittaa aika pitkälti. Ollaan tässä seurattu neitiä ja kalaa. Esim. kalapuikoista ei tuu mitään. Mutta esim. tarhan kalakeitto ja -mureke saa neitin pepun kutii ihan itkuun asti. Ja hänet todella rauhattomaksi. Kotona ei mieluiten syö kalaa, muuta ku puikkoja.
Onko jollakin kala-allergisella va jonkun kalan allergiaa? Onko tietoa?

Muutenkin alkaa kauhistuttaa toi joulun tulo kuvioihin. Piparit tulee seurantaan, sillä 2 joulua on kohtauksia tullu ja iho huonoksi.

Harmittaa tässä va se, että tähän pitäis kuulemma isä tulla kuvioihin ja kun hän ei taho olla muhun yyhteydessä, miten sitten saan noita allergioita kerrottua? Olis varmaan hänellekin shokki, jos antaa jotain mistä tulee tota kutinaa, ni likka alkaa huutaa ja pyörii. Äijä menee paniikkiin siitä ja paskat housuihin :) tai antaa maitoa, joka kovettaa neitin mahaa :)
En mä mitenkään vahingon iloinen ole, en, mua alkaa va ketuttaa se, että mä hoidan toista yksin 6 vuotta ja siinä samalla otan vastaan hänen lastensuojeluilmoitukset ja kaikki oikeustaistelut ja uhkailut. Sit hän tulee koska tulee että NYT hän haluaa tavata. Sitten se on aina siihen asti epä varma, ku hän todella näyttää naamansa ja pitää lupauksen, mutta saa aina varautua, että se voi olla vika kerta. Ihana kertoa neidille että missä mennään, sitten ku he tapaavat. Onneksi 4 h on valottua, va siitä syystä että neiti pelkää ja ujostuttaa miehet. Menemme tapaamispaikkaan ja neiti saa sieltä ns. tukihenkilön siksi aikaa, mihin hän voi turvautua jos tarvii. Neiti va ekasta kerrasta ku kerroin, sanoi ettei mene, jollen mä ole mukana.

Onko jollakin muuta kokemusta tälläisestä isä-lapsi tapaamisista, monen vuoden takaa ollu edellenen tapaaminen? Neiti ei tunne omaa isäänsä, sillä ollu 1,5 v ku viimeks nähnyt ko. henkilön.

No kaipa tä jaarittelu kannattaa lopettaa tähän. Jos voit jotenkin kertoa tai pystyt kertoo noihin muutamiin kysymyksiin joitain vastauksia, olisin iloinen. Olen aika ihmeissäni näistä kaikesta, mitä ympärillä kulkee.